Meidän perheessämme nautitaan printtilehtien sisällöistä usein illallisen jälkeen leikkien rauhoittuessa. Kun päivän pakolliset on sulateltu, eikä ole kiire minnekään, me aikuiset tartumme lehtiin: parhaisiin ilmaisjakeluna tulleisiin tai tilattuihin, minua varten kotiin kannettuihin.
Haluan pysähtyä hetkeksi printtijulkaisujen ainutlaatuisuuteen.
Avaan lehden. En voi hypätä yhdestäkään sisällöstä nanosekunnissa toisaalle, esimerkiksi googlettamaan epäselkeitä termejä. Olen tässä, se mitä näen on ja pysyy. Nyökyttelen yhdelle ja nyrpistän toiselle, jaan sisältöjen nostattamat ajatukset keskenäni. Minut keskeyttää toisinaan olkapäältä jalanvarteen asti alas alamäkilaskua harjoittava pikkuauto, harjoitelkoot. Selaan lehteä vielä parhaiden palojen osalta toistamiseen illalla lapsen nukahdettua. Jätän lehden keittiön pöydälle epämääräiseen kasaan, joka on syntynyt fiiliksestä, että tähän haluan ehkä palata. Teen osin näin myös siksi, että omasta työstäni tiedän kuinka monen kuukauden ja monialaisen asiantuntijatyön takana yksi lehti voi olla.
”Tiedän kuinka monen kuukauden ja monialaisen asiantuntijatyön takana yksi lehti voi olla.”
Oletko huomannut, kuinka aikaisemmin neljä kertaa vuodessa postilaatikosta dropannut asiakaslehti ilmestyykin nyt vain kahteen otteeseen, tai on saatavissa pelkästään päivittäistavarakaupoista? Printtilehden kustannukset ovat nousseet todella suuriksi painopaperin hintojen noustua Euroopassa viime vuonna historiallisen korkealle. Joidenkin ennusteiden mukaan hinnat lähtisivät vielä tänä vuonna laskuun. Harvalla julkaisijalla on varaa suunnitella tulevia julkaisuja ailahtelevien hintaennusteiden perusteella. Myös postiluukkujakelu on kallista. Printtijulkaisut harvenevat, mikä osaltaan lisää printin ainutlaatuisuutta.
Printissä on sellainen pikku ongelma, että sen suosiota on epätrendikkäästi hankalampaa ja kalliimpaa mitata kuin digin tavoittavuutta. Sille ei voi täpätä sydäntä. Printti tarvitseekin usein tuekseen digiversion. Mekin toimitamme osan tuottamistamme asiakaslehdistä kahdessa formaatissa. QR-koodit, GA-kampanjat, sosiaalisen median sovellusten lisääntyneet linkkimahdollisuudet, vaikuttajamarkkinointi yleisesti, vain muutamia mainitakseni, ovat erinomaisia keinoja verkkojulkaisujen sisältöjen markkinointiin. Helppouden lisäksi klikkaus on sekä sisältöjen tuottajalle että kuluttajalle suhteellisen edullista. Jokainen meistä sisällöntuottajista haluaa sisältöjen saavuttavan tavoitellut kohderyhmät kanavasta riippumatta. Ilman yleisöä ei ole asiaa.
”Helppouden lisäksi klikkaus on sekä sisältöjen tuottajalle että kuluttajalle suhteellisen edullista.”
Työssäni asiakaslehtien tuottaminen alkaa asiakkaan kanssa yhteisenä suunnittelutyönä, jonka pohjana on tavoitelluiksi määriteltyjen kohderyhmien tunteminen. Minulle julkaisujen tuottamisen helmi on yhteistyössä, joka syttyy ideoinnista ja siitä mahdollisuudesta, että saamme nostaa aitoja ihmisiä ja asioita esille laadukkaan formaatin kautta. Saan osaltani olla luomassa alustaa, jolla on hyvä loistaa. Eräässä lähiaikoina tuottamassamme julkaisussa käytimme yhteensä yli 30:tä asiantuntijaa haastateltavina, kommentoijina, kolumnisteina tai taustatietojen lähteinä – puhumattakaan toimitusneuvoston jäsenistä ja toimituksellisen materiaalin tuottaneista tahoista.
Kun kanavien ja kohderyhmien pirstaloituessa vastaanottajatyyppejä on yhä enemmän, ja aikaisemmin mainitsemani sisältömarkkinointikeinot lisääntyvät, korostuu tuottajan työssä yksi ominaisuus: suunnittelu. Siihen liittyy monenlaista ilmeestä itse sisältöjen ohjaamiseen ja jälkimarkkinointiin. Tärkeää on orkestroida kaikki yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, joka tukee asiakkaan etua. Tämä vaatii paljon työtä ja julkaisun painosmäärästä riippuen yleisömäärä voi olla vaatimaton. Kannattaako tämä?
”Kun kanavien ja kohderyhmien pirstaloituessa vastaanottajatyyppejä on yhä enemmän, ja aikaisemmin mainitsemani sisältömarkkinointikeinot lisääntyvät, korostuu tuottajan työssä yksi ominaisuus: suunnittelu.”
Katsotaanpa tilastoja. Kansallisen Mediatutkimuksen viimeisimmästä raportista selvää, että 77 prosenttia suomalaisista lukee sanoma- ja iltapäivälehtiä painettuna tai digitaalisena vähintään viisi kertaa viikossa. 70 prosenttia lukee aikakauslehtiä painettuna kuukausittain. Lähes 60 prosenttia suomalaisista kertoo talouteensa tilattavan maksullista kotimaista sanomalehteä joko printtinä tai diginä. Myös meidän asiakas-, asukas- ja henkilöstölehdillemme teettämät lukijatutkimukset kertovat samaa. Printtilehdet ovat luettuja ja tykättyjä. Niiden merkitys lukijalle on vain hyvin erilainen kuin digitaalisen sisällön.
Keittiössä lojuva lehtipinoni on merkki siis siitä, miten valtaosa meistä suomalaisista julkaisujen sisältöjä kuluttaa – siitä riippumatta kuluttaako niitä lisäksi myös diginä.
Kuluvan vuoden viestinnän kärkitrendi on Viesti ry:n mukaan luottamuksen vahvistaminen. Se tukee ajatustani siitä, että kotoisalla printtilehdellä vahvistetaan nimenomaan julkaisijansa laatumielikuvaa. Se rakentuu hitaasti mutta kestää aikaa, eikä sitä pieni pölykerros vaurioita.
Saara Ignatius
Viestinnän asiantuntija
Lue myös:
Hyvä Ruoka todentaa vankkaa ruokaturvaa
2030-lehti on rigirikastunut
